Lauantai-illan lottoarvonta, kaupan kassalla pikaisesti mukaan napattu arpa ja marketin aulassa vilkkuva hedelmäpeli. Rahapelaaminen on niin syvällä suomalaisessa kulttuurissa, että emme usein edes ajattele sitä sen kummemmin. Tähän liittyy vahva kansallinen kertomus: me suomalaiset pelaamme fiksusti, huvin vuoksi ja vastuullisesti. Voittovarat menevät hyvään tarkoitukseen, ja ongelmia on vain harvoilla.

Mutta pitääkö tämä kuva paikkansa? Ovatko suomalaiset pelaajat todella vastuullisempia kuin muut, vai onko kyseessä vain hyvin ylläpidetty myytti? Tässä artikkelissa kaivaudumme pintaa syvemmälle ja vertaamme yleisiä uskomuksia kylmään dataan.

Myytti: Kansakunta, joka pelaa huvin vuoksi

Yleinen käsitys on, että suomalainen pelaa maltilla. Pelaaminen nähdään harmittomana viihteenä, pienenä jännityksenä arjessa. Tähän mielikuvaan vaikuttaa voimakkaasti Veikkauksen monopoli ja sen markkinointi, joka korostaa pelaamisen tuottojen ohjautumista urheiluun, kulttuuriin, tieteeseen ja sosiaalityöhön. Kun pelaamme, tuemme samalla suomalaista yhteiskuntaa.

Tämä “hyvän asian puolesta” -ajattelu luo turvallisuuden tunnetta. Se normalisoi pelaamisen ja voi jopa hämärtää siihen liittyviä riskejä. Mielikuvissamme suomalainen pelaaja ei jahtaa pikavoittoja epätoivoisesti, vaan osallistuu kansallisiin talkoisiin pienellä panoksella. Pelaamisen nähdään olevan osa yhteisöllistä perinnettä, ei niinkään yksilön riskinottoa.

Lisäksi uskomme, että tunnistamme riskit ja osaamme hallita pelaamistamme paremmin kuin monet muut. Pidämme itseämme järkevinä ja analyyttisinä, emmekä lankea helposti houkutuksiin. Mutta mitä tapahtuu, kun tätä mielikuvaa verrataan tilastoihin?

Data paljastaa: Mitä numerot kertovat?

Kun myytit asetetaan vastakkain tutkimustiedon kanssa, kuva muuttuu merkittävästi monimutkaisemmaksi. Data ei tue täysin kuvaa Suomesta vastuullisen pelaamisen mallimaana.

1. Pelaamisen yleisyys ja kulutus

Suomalaiset pelaavat rahapelejä ahkerasti. Itse asiassa olemme Euroopan kärkeä, kun mitataan pelaamiseen käytettyä rahamäärää asukasta kohden. Vaikka moni pelaakin pienillä summilla, kokonaiskulutus on korkea. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan lähes 80 % täysi-ikäisistä suomalaisista on pelannut rahapelejä viimeisen vuoden aikana. Tämä kertoo pelaamisen poikkeuksellisen laajasta suosiosta.

2. Ongelmapelaamisen määrä

Tämä on karuin luku, joka rikkoo myytin. THL:n vuoden 2019 väestötutkimuksen mukaan Suomessa on noin 112 000 rahapeliongelmaista (noin 3 % aikuisväestöstä). Tämän lisäksi noin 400 000 suomalaisella (lähes 10 %) on riskitason pelaamista. Nämä luvut ovat kansainvälisesti vertailtuna korkeita. Kuva kansakunnasta, jolla on pelaaminen hallussa, alkaa horjua pahasti.

Ongelma ei siis kosketa vain pientä, syrjäytynyttä joukkoa, vaan se on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö.

3. Digitaalinen murros ja kansainväliset sivustot

Veikkauksen monopoli ei enää ole koko totuus. Suomalaiset pelaavat yhä enemmän ulkomaisilla nettikasinoilla. Vaikka kotimainen järjestelmä on tiukasti säännelty, digitaalinen maailma on avannut ovet lukemattomille kansainvälisille toimijoille. Sivustot, jotka arvostelevat ja vertailevat näitä pelipaikkoja, kuten speedz, tarjoavat pelaajille tietoa, mutta korostavat samalla lisensoitujen ja vastuullisten operaattoreiden valinnan tärkeyttä. Tämä siirtymä verkkoon on muuttanut pelaamisen luonnetta ja asettaa pelaajille entistä suuremman vastuun omien rajojen tunnistamisesta.

Miksi myytti ja todellisuus ovat ristiriidassa?

Miksi uskomus vastuullisesta pelaamisesta elää niin sitkeästi, vaikka data kertoo toista tarinaa? Syitä on useita:

• Normalisointi: Kun pelikone on lähikaupan aulassa, pelaaminen ei tunnu paheelliselta tai riskialttiilta. Se on osa normaalia arkea.
• Häpeä: Peliongelmat ovat edelleen tabu. Niistä ei puhuta avoimesti, joten ongelman laajuus jää helposti piiloon. Moni kärsii hiljaisuudessa, mikä vahvistaa ulkopuolisten silmissä kuvaa ongelmattomasta pelaamisesta.
• Monopolin viestintä: Veikkauksen markkinointi on vuosikymmenten ajan keskittynyt “hyväntekeväisyyteen” ja viihteeseen, mikä on tehokkaasti pehmentänyt pelaamiseen liittyvää kuvaa. Vasta viime vuosina vastuullisuusviestintä on noussut voimakkaammin esiin.

Miten olla aidosti vastuullinen pelaaja?

Vastuullisuus ei ole kansallinen ominaisuus, vaan henkilökohtainen taito ja päätös. Myytin sijaan meidän tulisi keskittyä konkreettisiin tekoihin, jotka edistävät turvallista pelaamista.

1. Aseta rajat: Päätä etukäteen, kuinka paljon aikaa ja rahaa olet valmis käyttämään pelaamiseen. Älä koskaan ylitä näitä rajoja.
2. Pelaa viihteenä, älä tulonlähteenä: Muista, että pitkällä aikavälillä talo voittaa aina. Pelaamisen tulisi olla viihdettä, jonka kustannuksen olet valmis maksamaan, ei tapa ansaita rahaa.
3. Tunnista riskimerkit: Ole rehellinen itsellesi. Jos pelaaminen aiheuttaa stressiä, vie liikaa aikaa tai aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia, on aika pysähtyä.
4. Käytä työkaluja: Sekä Veikkaus että lisensoidut kansainväliset pelisivustot tarjoavat vastuullisen pelaamisen työkaluja, kuten talletusrajoja, tappiorajoja ja peliestoja. Hyödynnä niitä.
5. Hae apua tarvittaessa: Jos pelaaminen riistäytyy käsistä, apua on saatavilla. Peluuri, A-klinikkasäätiö ja monet muut järjestöt tarjoavat tukea luottamuksellisesti.

Yhteenveto: Myytin murtaminen on ensimmäinen askel

Data osoittaa selvästi, että myytti suomalaisista synnynnäisesti vastuullisina pelaajina ei pidä paikkaansa. Vaikka suurin osa pelaakin maltilla, meillä on kansakuntana merkittävä ja usein vähätelty rahapeliongelma.

Tämän myytin murtaminen ei ole epäluottamuslause suomalaisille. Päinvastoin, se on välttämätön askel kohti aidosti vastuullisempaa pelikulttuuria. Kun tunnustamme riskit ja puhumme niistä avoimesti, voimme paremmin suojella itseämme ja läheisiämme. Todellinen vastuullisuus ei ole sokeaa uskoa omaan erinomaisuuteen, vaan tietoista ja rehellistä suhtautumista rahapelaamisen todellisuuteen.